Wikipedia

Áli Täplän saaga

Áli Täplän saaga (isl. Ála flekks saga) on keskiaikainen islantilainen saaga, jonka kirjoittajaa ei tunneta. Se luetaan yleensä niin kutsuttuihin kotoperäisiin ritarisaagoihin. Joissain yhteyksissä saaga taas on kategorisoitu muinaissaagoihin, sillä siinä esiintyy muinaissaagoista tunnettuja hahmoja ja kansansaduille tyypillisiä tarinamotiiveja. Sitä on pidetty tyypillisenä islantilaisena ”valhesaagana” (isl. lygisaga). Saaga kertoo kuninkaanpoika Álista, joka hylätään metsään, mutta joka pelastuu köyhän pariskunnan ansiosta ja erinäisten koettelemusten jälkeen saa lopulta haltuunsa isänsä valtakunnan. Áli Täplän saaga edustaa nuorempaa saagakirjallisuutta, sillä se on kirjoitettu vasta vuoden 1400 tietämillä. Tarinan pohjalta on 1600–1800-luvuilla laadittu myös rímur-runoutta (Rímur af Ála flekki).[1] Áli Täplän saagaa ei ole suomennettu.

Juoni muokkaa

Áli Täplän saagassa Álin kerrotaan olevan Englannin kuninkaan Ríkarðrin poika. Kuningas-isän ennustus, jonka mukaan lapsella tulisi olemaan vaikea elämä, aikaansaa sen, että kuningatar joutuu hylkäämään Álin vastasyntyneenä metsään. Vanha pariskunta kuitenkin löytää lapsen ja kasvattaa tämän. Heidän on vaikea keksiä pojalle nimeä, sillä seuraavana päivänä he ovat jo unohtaneet edellisenä päivänä annetun nimen. Siksi poikaa aletaan kutsua tämän oikeassa poskessa olevan syntymämerkin vuoksi Áli Täpläksi. Kahdeksanvuotiaana Áli viedään kuninkaan hoviin, missä vanhemmat tunnustavat tämän lapsekseen. Áli päätyy kuitenkin pahantahtoisen palvelusnaisen Blátönnin (suom. ”sinihammas”) asettaman kirouksen (isl. álög) vuoksi tämän sisaren, Nótt-nimisen (suom. ”yö”) peikon hoteisiin. Sieltä hän myöhemmin karkaa peikkonaisen tyttären Hlaðgerðrin avustuksella, kun Hlaðgerðrin antama koira kaivaa Álille pakotien.

Tämän jälkeen Áli ottaa puolisokseen Tartarían Þorbjörg-nimisen neitsythallitsijan, voitettuaan ensin taistelussa hirvittävän Indíá-nimisestä maasta tulleen berserkin, jaarli Álfrin. Paha onni kuitenkin vainoaa Ália. Naispeikon veli Glóðarauga (”mustasilmä”) muuttaa Álin sudeksi. Sudenhahmoisena Áli tekee paljon vahinkoa isänsä valtakunnassa, eikä Áli parane ennen kuin hänet otetaan kiinni ja hänen kasvatusäitinsä tunnistaa kasvattinsa. Tällöin Áli pääsee lopulta eroon sudennahastaan, ja Tartaríassa Glóðarauga hirtetään. Myöhemmin Nótt kostaa veljensä kuoleman ja aiheuttaa Álille unessa haavan, jonka seurauksena Áli sairastuu. Hän lähtee siksi Indíáan, missä voi saada avun vain peikkonaisen veljiltä. Näitä kutsutaan nimillä Jötunoxi, Leggr ja Liðr, ja he parantavat Álin.

Áli lähtee etsimään peikkonaisen tytärtä Hlaðgerðriä. Hän löytää tämän Ruotsinmaalta (isl. Svíþjóð in mikla), missä maan hallitsija, kuningas Eireikr aikoo polttaa Hlaðgerðrin noitana. Áli saa kuitenkin vakuutettua kuninkaan Hlaðgerðrin ihmisluonnosta, ja lopulta kuningas ottaa peikkonaisen tyttären puolisokseen. Saaga päättyy ritarisaagoille tyypilliseen tapaan, kun Álista tulee kuningas Ríkarðrin kuoltua isänsä valtakunnan laillinen hallitsija.

Käsikirjoitukset muokkaa

Áli Täplän saagasta on säilynyt useita kymmeniä käsikirjoituksia, joista vanhin AM 589e 4to on 1400-luvun lopulta, joskin puutteellinen. Valtaosa säilyneistä käsikirjoituksista on reformaation jälkeiseltä ajalta. Vanhimman käsikirjoituksen ohella tärkeimpiä ovat mm. AM 571 4to (1500-l., fragmentaarinen), AM 181k fol (n. 1650) sekä AM 182 fol (1600-l.).[2]

Erityispiirteitä muokkaa

Áli Täplän saagassa on monia piirteitä, jotka yhdistävät sen useampaan eri saagalajiin. Áli Täplän saagassa esiintyvä, kotoperäisille ritarisaagoille tyypillinen neitsythallitsija-tarinamotiivi poikkeaa jonkin verran muista ritarisaagoista siinä, että neitsythallitsija ei Álin saagassa nöyryytäkään kosijaansa. Myös saagan taistelukuvaukset ovat ritarisaagoille tyypillistä.[3] Muinaissaagoista yhteyksiä löytyy esimerkiksi Hrólfr Riu'un saagaan ja Hálfdan Branankasvatin saagaan. Esimerkiksi Hálfdanin saagan päähahmoon Hálfdaniin Áli Täplän saaga luo joissain käsikirjoituksissaan myös genealogisen yhteyden esittämällä Álin Hálfdanin lapsenlapsena. Saagat myös esiintyvät yhdessä joissain käsikirjoituksissa Bósin saagan ja Vilmundr Poissaolevan saagan tavoin (edellä mainituissa käsikirjoituksissa AM 571 4to ja AM 489e 4to). Hrólfr Riu'un saagassa taas Böðvarr bjarki joutuu Álin tapaan äitipuolen kiroamaksi.[4] Ritarisaagoille tyypilliseen tapaan Áli Täplän saagan tapahtumat ulottuvat välillä kaukaisin maihin, kuten Intiaan saakka, mutta muinaissaagojen tavoin saagan päähenkilö liikkuu myös pohjoisessa maailmanpiirissä.[5]

Kansansatujen tarinamotiiveihin Áli Täplän saagan yhdistää siinä esiintyvä vastasyntyneen hylkääminen -motiivi. Saagassa esiintyvä sudeksi muuttuminen ja Álin ylle langetettu kirous ovat todennäköisesti kelttiläisten vaikutteiden pohjalta omaksuttuja tarinamotiiveja. Viimeksi mainittu kirous-motiivi liittää saagan myös paha äitipuoli -teemaan.[6] Vastasyntyneen lapsen hylkääminen tarinamotiivina yhdistää Áli Täplän saagan myös muutamiin islantilaissaagoihin, kuten Finnbogi Vahvan saagaan.[7]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Kalinke, Marianne E. & P. M. Mitchell. 1985. Bibliography of Old Norse-Icelandic Romances. Ithaca: Cornell University Press.
  • Glauser, Jürg. 1983. Isländische Märchensagas: Studien zur Prosaliteratur im spätmittelalterlichen Island. Beiträge zur nordischen Philologie 12. Basel: Helbing & Lichtenhahn.
  • Glauser, Jürg. 1993. Ála flekks saga. Teoksessa Medieval Scandinavia: An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York: Garland, 6–7.
  • van Nahl, Astrid. 1981. Originale Riddarasögur als Teil altnordischer Sagaliteratur. Frankfurt am Main: Lang.
  • Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur . Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Kalinke & Mitchell 1985, 19–20; Glauser 1993, 6; Simek & Hermann Pálsson 2007, 6. Ks. tarinamotiivista kirjallisuudentutkimuksessa ja folkloristiikassa myös Tieteen termipankki.
  2. ↑ Glauser 1983, 76, 238; Kalinke & Mitchell 1985, 19–20; Glauser 1993, 6. Ks. AM 589e 4to, AM 571 4to, AM 181k fol ja AM 182 fol sekä yleisesti Ála flekks sagan käsikirjoituksista Handrit.is (Arkistoitu – Internet Archive) -sivustolla.
  3. ↑ Glauser 1983, 239; Glauser 1993, 6.
  4. ↑ van Nahl 1981, 93, 107, 198; Glauser 1993, 7.
  5. ↑ Glauser 1983, 21 viite 73.
  6. ↑ Glauser 1993, 6.
  7. ↑ Glauser 1983, 238; Glauser 1993, 6–7.

Käännökset ja editiot muokkaa

  • Ásdís Rósa Magnúsdóttir & Hélène Tétrel (käänt.). 2012. Histoires des Bretagnes: 3. La petite saga de Tristan et autres sagas islandaises inspirées de la matière de Bretagne. Brest: Centre de Recherche Bretonne et Celtique, 123–141. (ranskaksi)
  • Bjarni Vilhjálmsson (toim.). 1949–1951. Riddarasögur, 5. Reykjavík: Íslendingasagnaútgáfan, 123-160 (nykyislanniksi)
  • Bachman, Bryant W. & Guðmundur Erlingsson (käänt.). 1993. Six Old Icelandic Sagas. Lanham: University Press of America, 41–61. (englanniksi)
  • Jürg Glauser, Gert Kreutzer & Herbet Wäckerlin (toim. & käänt.). 1998. Isländische Märchensagas, I: Die Saga von Ali Flekk, Die Saga von Vilmund Vidutan, Die Saga von König Flores und seinen Söhnen, Die Saga von Sigurd Thögli, Die Saga von Damusti. Munich: Diederichs, 20–40. (saksaksi)
  • Lagerholm, Åke (toim.). 1927. Drei lygisögur: Egils saga Einhenda ok Ásmundar Berserkjabana, Ála Flekks saga, Flóres saga konungs ok sona hans. Altnordische Saga-Bibliothek, 17. Halle (Saale): Niemeyer, 84–120.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Áli_Täplän_saaga&oldid=20644762”